Rakas Isä.

Kiitos, että oot antanut mulle viimein kärsivällisyyttä rukoilla pitkään ja hiljaa sun nimessäs. Kiitos, että viimein annoit mulle aikaa siihen. Kiitos, että annoit mun huomata, kuinka hyvää tekee itkee sun olkapäätäs vasten, Isä, ja olla just se kuka oon. Mä tahdon, Herra, tulla jatkossakin sun eteen ihan alasti, piilottelematta yhtään mitään! On turhaa yrittää piilottaa sulta mitään, Sä näet kaiken kuitenkin. On energian tuhlaamista ja ajan hukkaamista yrittää piilottaa sulta mitään. Kiitos, että näet kaiken. On niin paljon helpompaa (ja vaikeampaa) olla kun tietää, että sä tiedät kaiken mitä me pienet vajavaiset ihmiset ollaan.

Painaudun kämmeneesi
Pyhä Isä.
Tuulet ovat minua temponeet,
haluan levätä
Olen pieni lintu,
sateesta märkä,
Sinun kädelläsi.

Auta mua Herra jatkamaan näin, kun on nyt. Mua on riepotettu paikasta toiseen jo liian kauan. Anna mun nyt rauhoittua ja olla ihan hiljaa sun omasi. Auta mua jäämään tähän, missä oon, eikä enää juosta muiden mukaan miten ne mielii. Auta mua kunnioittamaan itseäni. Muilla ei ole oikeutta viedä mua miten tahtovat kysymättä multa lupaa. Herra anna rohkeutta sanoo ei jos en tahdo.

Aamulla
kun en jaksa herätä.
Isä, anna yksi
iloinen ajatus.

Anna mulle iloa ja rohkeutta nousta joka aamu uuteen päivään lannistumatta siitä, mitä maailma on mun varalle keksinyt. Anna mulle ymmärrystä tajuta, että näin on parempi! Älä anna mun kapinoida sua vastaan, koska Sä tiedät parhaiten mikä sopii mulle. Mä tahdon olla Sulle nöyrä ja kiitollinen maailman loppuun saakka.

Ystävääni kaipaan,
sitä,
joka tarkoitti,
mitä sanoi.

Mä rakastan, Herra, totuutta. Anna mun tietää totuus. En tahdo kenenkään sanovan mulle 'rakas' tarkoittamatta sitä. Se satuttaa liikaa. Mieluummin olen ilman tärkeää ihmistä kuin elän valheessa. Anna rakkauden olla todellista, Herra. Anna Sun olla todellinen. Joskus mietin, mihin oikein uskon. Että uskonko mä olemattomaan. Sitten muistan, että siihenhän mä juuri uskon, että Sä olet olemassa. Anna Herra anteeksi, että unohdan sen niin usein. Mä tahdon rakastaa Sua aina. Mä tahdon rakastaa sitä toistakin, joka merkitsee mulle niin paljon, aina. Aina. Herra, mitä on ikuisuus? Onko se rakkaus? Onko ikuisuus rakkautta vai välinpitämättömyyttä? Onko se rakkautta, että annat tän elämän olla ikuista? Vai onko se välinpitämättömyyttä? Herra, anna sen olla rakkautta, koska mä tahdon että Sä rakastat mua. En ikinä tahdo olla välinpitämätön. Olisi välinpitämätöntä sanoa, mitä ei tarkoita. Älä anna mun, Herra, kohdata välinpitämättömyyttä omassa elämässäni. Ethän...?

Sateen ropina, auringonpaiste,
paukkupakkanen tai loska.
Ei mitään merkitystä,
kun meikäläinen rakastuu.
Silti pelkään Isä,
että taas tulee
pimeä.

Herra, älä anna pimeyden tulla takaisin mun elämään. Ihminen tuli elämääni ja valaisi tän kaiken, näin taas. Herra mä näin sutkin uudessa valossa kiitos ton ihmisen. Toi ihminen on sellainen valo, joka kulkee mun edellä tällä tiellä. Kun mun vauhti hidastuu, se valo jää odottamaan, ja jos mä kaadun, se tulee takaisin ja auttaa mut ylös Sun poikas kanssa. Kun mä jaksan kävellä ja mieleni tekee kirmata tätä tietä se valo juoksee mun rinnalla samaa vauhtia kun mä. Se ei koskaan jää taakse tai lähde ilman mua. Se on aina täällä. Anna sen Herra olla jatkossakin, jottei tulis pimeä. Pimeässä kompastuu niin helposti, eikä pimeässä näe kukaan tulla auttamaan. Pimeässä käpertyy helposti pieneksi eikä päästä ketään lähelleen. Älä anna, Herra, pimeyden tulla. Anna ton valon olla mun kanssa täältä ikuisuuteen.

Laitetaan kynttilään tuli
ja keitetään kannullinen
haudutettua teetä.

Istutaan vain ja jutustellaan.
Ei katsota ohi.
Hierotaan hartioita.
Ei hymähdetä ja sanota:
"ei tuo vielä mitään"
tai
"älä itke kyllä se siitä."
Ollaan vaan ja kaikki taakat
ovat olemassa,
mutta kun jakaa surunsa
on taivaskin hetken läsnä.

Oi, Herra, mä tahdon olla. Mä tahdon olla vaan ja maata rakkaideni lähellä. Jutella niitä näitä, joskus tärkeämpiäkin. Ollan vaan ja antaa kaikkien murheidenkin olla. Antaa niiden olla ja painaa. Ei yrittää selvittää niitä. Huomata, että ne selviää itsestään kun jakaa ne toisen kanssa. Anna rohkeutta antaa murheiden olla vaan ja selvitä itsestään. Anna jonkun tulla mun luo ja kysyä "onko kaikki ok" ja "jaa se mun kanssa", sitten ollaan ja annetaan niiden sotkujen selvitä itsestään. Anna rohkeutta jakaa ongelmat.

Rakastan.
Rakastan niin, että tekee kipeää.
Sydämeen sattuu.
Mutta mitä tiedän rakkaudesta?
Mitä tiedän elämästä?
Minua pelottaa.

Tahtoisin olla kuin pieni lapsi,
jolla rakkaus on itsestäänselvyys
ja joka luottavaisena kulkee tietänsä
kohti huomista,

joka herää uuteen päivään
täynnä tarmoa, intoa, odotusta,
leikkii ja nauraa, ei murehdi,
syö välipalaksi mustikkakeittoa
ja pyyhkii suttuisen suunsa
äidin valkeaan esiliinaan.

Joka maalaa sormiväreillä
pieniä, vihreitä kämmenen kuvia
makuuhuoneen kukalliseen tapettiin
ja matkustaa römpiäisten maahan
vanhalla sateenvarjorähjällä,
kapuaa lämpöiseen, turvalliseen syliin
ja ottaa nokoset.

Joka pyyhältää riemuissaan pihamaalla
hämmästellen luonnon pieniä ihmeitä
ja tahtoo taputtaa sammakkoa,
lotraa mansikantuoksuisessa vaahtokylvyssä
kunnes sormenpäät tulevat aivan ryppyisiksi,
ja puhdistaa huolella varpaanvälinsä
ennen nukkumaanmenoa.

Joka köllähtää vällyjen väliin
yllään takapuolesta rispaantunut
yöasu,
ristii pienet kätensä,
hymyilee Taivaan Isälle
ja moiskauttaa nallenmötkylälle
hyvänyönsuukon.

Niin... tahtoisin olla kuin pieni lapsi,
jolla rajaton rakastamisen kyky
ja vilpitön hyvä tahto.

Kyllä minä luotan siihen,
että on enkeli, joka varjelee kulkuani
pitkällä, kipeällä matkallani kohti aikuisuutta
mutta... silti olen peloissani.

Kaipaan turvallista nallekarhua,
rakastavaa kosketusta,
lempeää katsetta ja
ystävällisiä sanoja.

Jumalani, ole minulle syli!

Herra tahdon olla kuin lapsi. Auta mua ymmärtämään. Auta mua oleen lapsi, ennakkoluuloton ja rakastava.

Kiitos, Herra, kaikesta tästä mitä oot luonut. Sun nimessäs, nyt ja aina, ja sun tahdon mukaan.

AAMEN.